KIRJAKORUJEN TARINA

Kirjakorut saivat alkunsa vuonna 2002 Sastamalassa. Isompien kirjojen tekemisestä oli jäänyt yli iso kasa pieniä paperitaitoksia, jotka olivat kooltaan juuri sopivia koruiksi, eihän niitä voinut roskiin heittää. Alkoi kehittyä idea kirjakorusta, jossa olisi tyhjät sivut kirjoittamista varten ja joka olisi oikean kirjan tapaan ommeltu kestämään käyttöä.

Kirjakorun rakenne on huippuyksinkertaistettu versio isommasta käsin tehdystä kirjasta: reijitys, ompelu, selän liimaus, kannen kiinnitys, syrjän leikkaus, valebindien liimaus selkään, päällystys, koristelu. Tarkemmat tiedot ovatkin salaisuus... ; ) Monta pientä vaihetta, joita on järkevintä tehdä sarjatyönä, äänikirjan viihdyttäessä.

Korujen päällystystä varten oli työhuoneen nurkassa odottamassa korillinen eri värisiä kirjansidontanahanpalasia, talteen laitettua ylijäämää isommista kirjoista kuten sivutkin. Käyttämäni kirjansidontanahka on kasviparkittua vuohennahkaa. Kasviparkitus tekee nahasta kosteana muotoiltavaa eli siihen voi muotoilla selkäbindit sekä tehdä perinteistä kansikoristelua sokeapainantatekniikalla.

Kannen kuvioinnista

Sokeapainannassa painetaan lämmitetyllä messinkisellä työvälineellä kosteaan nahkaan, jolloin muodostuu tumma painokuvio. Sattumalta kotivarastoista löytyivät juuri koruun sopivat kuviot: perinteiset kulmakoristekoukerot, joista syntyy vanhan kirjan tunnelma. Kirjakoru oli saanut ensimmäisen asunsa.

Ajan mittaan sekä tekijä että tummat nahat alkoivat kaivata kultaa, joka erottuisi taustastaan paremmin. Kultaiset koukerokuviot teen aitokultafoliolla, kuumalla työkalulla kuivaan nahkaan folion läpi painaen. Kulta on siis oikeaa kultaa, hillityn loiston pitäisi kestää hyvin aikaa.

Kannet ovat saaneet välillä koristeeksi muitakin kuvioita: ainakin ranskanliljan, tähden, sydämen sekä koristeellisen ristin, mutta kulmakoukerot ovat säilyneet asiakkaiden suosikkina läpi vuosien. Alkuperäiset kultausvälineet ovatkin jo aikaa sitten kuluneet loppuun ja uudet teetetty vanhan mallin mukaan Englannissa.

Värjätyt paperit

Nykyään käytän vaihtelun vuoksi kansissa myös koristepapereiden palasia, nahkaiseen selkään yhdistettynä. Koruihin sopivat hyvin käsin värjätyt, esimerkiksi pienikuvioiset marmoroidut paperit. Toinen suosikkini ovat japanilaiset koristepaperit, joissa on samoin pieni kuvio ja mukana usein myös kultaväriä. Pienetkin paperinpalaset riittävät korun kanteen, joten mitään ei voi heittää enää pois...

Vaihtelevia sisältöjä

Tyhjäsivuiset korut saivat jo varhain seurakseen kirpputorilta löytyneen rikkinäisen 1800-luvun raamatun sivut, joissa oli kestävä lumppupaperi ja kiehtovat fraktuurakirjaimet. Sittemmin olen etsiskellyt maallisempia sisältöjä. Sopivia kirjoja on löytynyt arkistojen ja kirjastojen poistokirjoista sekä kirpputoreilta. Nyt koruista löytyvät mm. 1800-luvun tuomiokapitulin kiertokirjeet, Aleksis Kivi, Minna Canth, Jane Austen sekä Shakespeare.

Hopeaa

Kirjakoruja on saatavissa kaulakoruna sekä korvakoruna. Korujen metalliosat ovat hopeaa tai kullattua hopeaa. Kaulakorussa on vahattu puuvillanyöri, musta tai tumman ruskea, mutta voit itse vaihtaa siihen metallisen ketjun jos haluat. Välillä teen myös rintakoruja, niiden koruosa ei ole hopeaa.

Oma koru?

Vuosien mittaan olen tehnyt monenlaisia kirjakoruja asiakkaan toiveiden mukaan tilauksesta, sekä yksittäiskappaleita että isompia sarjoja jälleenmyyntiin. Sisältö voi olla melkein mitä vain paperimateriaalia, joka kestää taittamisen ja kansien ilmettä voi muuntaa. Millainen sinun korusi olisi?
Tiedustelut: tarja (at) kirjatar.fi

KIRJAKORUN KÄYTTÖOHJE

Kasviparkitun nahan väri saa ruskeamman vihahteen vanhetessaan. Älä säilytä korua suorassa auringonvalossa, nahan väri haalistuu. Suoraan ihoa vasten pidettävän korun väri voi tummeta ihon rasvasta.
Suojele koru vesisateelta, äläkä mene sen kanssa suihkuun. Jos koru kastuu pahasti, laita se pienen painon alle kuivumaan noin vuorokaudeksi.

takaisin etusivulle

long stich and link stich binding


simple long stich binding

simple long stich binding

simple long stich binding